Retkipäivä bussilla Skopeloksen saareen läpi toiselle puolelle Clossaan ja Loudrakin satamaan.

Ei irtoa heteet!

Pohjois Sporadien mukavin saari meidän mielestä oli Alonnissoksen saari. Siellä oli monta hyvää ankkurilahtea ja maissa polkuja samoilla. Törmäsimme kahteen onneksi  kuolleeseen kyykäärmeeseen eräällä retkellämme.

Alonnissoksen aivan pohjoisimmasta jylhästä lahdesta saimme onnistuneen purjehduksen Kreikan pohjoisessa olevaan Khalkidiaan ja siellä keskimmäiseen "fingeriin" Sinthonian niemeen.
Sinthonian kärjessä on luonnon muovaama kaunis lahti Porto Koufo, josta lähtee aamuyöstä monta iso kalastusalusta merelle kalaa pyytämään. Talvi aikaan siellä pyydetään tonnikalaa. Kapukin veti uistinta veneen perässä aina kuin vain viitsi ja jaksoi, mutta ei vain onnistanut saada yhtään vonkaletta pyydykseen.
Kiersimme Sinthonian niemeä Dhiaporaksen kautta viimeisen "fingerin" Akti niemen juuressa olevaan Ammoulianin saaren edustalle ankkuriin. Täältä alkoi SNORKLAUS kausi olihan vesi jo ehtinyt lämmetä 18 asteiseksi.
Kiersimme Akti niemen ja kuuluisan Athos vuoren. Sen rinteillä näimme lukemattoman määrän luostareita pieniä ja isoja. Erikoista näissä luostareissa on se, että kaikilla naispuolisilla jopa eläimillä on sinne pääsy kielletty. Veneenkin on mentävä 1 mailin päästä ohi, jos miehistössä on naisia.

Taustalla pyhä Athos vuori

Pitkästä aikaa hieman pidemmän 60M ja 11 tunnin loistavan purjehduksen jälkeen saavuimme ennen pimeän tuloa Thassos saaren eteläisimpään Astris lahteen. Aivan silmiä ja mieltä hivelevän kaunis paikka ja tilaa vain yhdelle veneelle. Maissa pääsi tepastelemaan hiekkateitä pitkin uusiin poukamiin ja aina vain kauniimpiin lahtiin.

KAVALA kaupunki on pohjoisin kääntöpisteemme. Olemme saaneet nauttia tänne tultaessa etelänpuoleisista tuulista ja nyt odotamme milloin se suuri ja mahtava p0hjoisenpuoleinen tuuli MELTEMI vie meidät myötätuulessa kohti etelää.
Kavalassa saatiin vihdoin maksettua uusi kreikan venevero TEPAI. Hyvä näin, koska Kavalasta lähtiessä Port Police tarkisti onko vero maksettu, huh, heh.

Apostoli Paavalille pyhitetty kirkko

Kavalasta bussilla Philippo argeologista aluetta katsomaan.

Nyt toukokuun lopulla on tullut kesä tänne pohjois Kreikkaan. Lämpötila on sellaista Suomen hyvän kesän luokkaa ja sateista johtuen täällä tuoksuu usein huumavan hyvältä. Ollaan nuuskittu vastaleikatun nurmikon, mullan, mäntymetsän ja kukkien ihania tuoksuja. Välimerelle tultuamme vasta täällä olemme saanet nauttia näistä Suomessa niin tutuista tuoksuista.
Thassokseen saatiin mukava tuuli purjeisiin ja ehdittiin sopivasti aallonmurtajaan kylkikiinnitykseen, kun ukkosrintama pyyhkäisi yli.

Thassoksessa alkoi PYÖRÄILY kausi ja viilletimme pitkin rantatietä uimaan milloin mistäkin hiekkarannasta. Mukava oli myös kiivetä ylös vanhan kaupungin ympäri menevälle muurille, josta oli upeat näköalat alas satamaan.

Thassoksen argeologisessa museosssa Apollon (auringon jumala) patsas

Dionysos (viinin jumala)

Bussilla surautimme Panagia vuoristokylään ja siellä seikkailimme jo hieman hylättyä polkua pitkin LOHIKÄÄRMEEN luolalle. Kysyessämme tietä tähän paikkaan eräs paikallinen neuvoi meitä, että on liian aikaista mennä sinne, sillä lohikäärme nukkuu vielä. Luola oli pimeä, mutta selvästi pystyi erottamaan kivettyneen lohikäärmeen , joka oli niin iso, että peitti koko sisääntulon.

Olemme hyvin pärjänneet kreikan kielisten kirjaimien kanssa, mutta pari haaveriakin on sattunut. Shamppoon sijasta tuli ostettua hiustenhoitoainetta, pyykinpesuaineen sijasta huuhteluainetta ja harmittavin kömmähdys oli, kun riisi olikin pienirakeista durumvehnää, mikä ei keliakiaa sairastavalle ollut ollenkaan hyvä juttu.

Pääsiäisenä pitkäperjantain ristinsaatto kulkuetta seurasimme Voloksen kaupungissa. Seuraavana päivänä vähän ennen puoltayötä kansa alkoi saapua ortodoksisen kirkon läheisyyteen ja juuri ennen puoltayötä papit tulivat ulos kirkosta kynttilöineen, jolloin aukiolla olevat ihmiset sytyttivät myös omat kynttilänsä. Kynttilöiden loistassa myös ilotulitus raketit valaisivat taivaan. Ihmisten kynttilät olivat hienoja etenkin lapsilla oli kynttilän varressa koriste esim. jalkapalloa, nukkea, venettä ym. muistuttavia koristeita.
Skiatson saaressa vietettiin vain yksi yö, jonka jälkeen rantauduimme Skopelokesn kaupungin laituriin (ilmainen). Vappu tuli tänä vuonna heti pääsiäisen jälkeen ( Pääsiäinen on Kreikassa usein eriaikaan, kuin Suomessa). Vappuaattona nautimme Uzo lasilliset paikallisessa ravintolassa.

Skopelos on kuuluisa mustasta keramiikasta. Ostimme pienen pienen kannun ja vierailimme myös verstaassa, missä jo neljännessä sukupolvessa valmistetaan tästä salaisesta resptistä tuotettuja saviastioita.

Skopeloksesta löysimme "SUOMALAISEN" lahden Ormos Panormou South Bay. Korkeat männyt tuoksuivat ja huojuivat tuulessa niin kuin Suomessa saaristomeren Norra and Södra Benskärissä konsanaan. Männyt olivat isoja ja hiiltyneen näköisiä. Niiden nimi on sopivasti Musta mänty.

Nisos Alonnisos saaren Patitiri kaupungissa teimme ruokatäydennyksen ja vielä yövyimme Ormos Milan hiekkarannalla. Kylmä rintama on päällä ja vesikin on enää 11,5 asteista ja tuulee kylmästi. Kyllä tänä keväänä on ollut mukava päästä monta kertaa saunaan ja pesulle lämpimällä vedellä ilmojen ollessa suht viileitä.

Alonnisoksesta saimme reippaan purjehduksen luonnonsuojelualueen Nisos Kira Panayia saarelle. Saaren pohjoisemmassa kolkassa on oikea hurricane hole Ormos Planitis. Vesi siellä oli kauniin turkoosia, mutta sameaa. Rannalla makasi kuollut delfiini muiden meren tuoman roskan seassa.
 Nyt oli aika aloittaa KAJAKKI kausi. Meloimme ulos lahdelta  ja rantauduimme mukavalle hiekkapläntille uimaan.

Nisos Kira Panayiassa vietimme yhteensä neljä vuorokautta ja pari Ormos Pelerissassa. Täältä retkeilimme ylös vuorille. Etsimme Monasteria, mutta vasta "väärän" vuoren huipulta näimme oikean polun Monasteriin. Mahtavat maisemat oli ylhäältä äkkijyrkän vuorenrinteen huipulla istuessa, joten ei harmittanut paljoakaan. Kapu päätti vielä kävellä Monasterivuorellekin. Sinnehän meni jopa polku, kun edelliseen rämmittiin maccipensaiden repiessä sääriä ja kiven murusten pyöriessä jalkojen alla tehden matkan hieman vaativammaksi. Kylläpä uinti teki terää hikisen vaelluksen jälkeen.

Siirryttiin kesäaikaan ja kesäinen lämpö saapui myös, mutta se oli vain väliaikaista. Huhtikuussa kuuluisi olla jo lämmintä ja keväistä, mutta lämpöisiä päiviä oli vain siellä ja täällä. Kreikkalaiset itsekin olivat ihmeissään kylmän, sateisen ja tuulisen sään vain jatkuessa. Eräskin maanviljelijä pelkäsi oliivipuiden sadon tuhoutumisesta sateen ja tuulen vuoksi.

Evian lahdella purjehtiminen toi uudenlaisia haasteita matkapurjehdukseemme. Puuskat saattoivat olla yllättäväkin kovia ja niihin piti suhtautua vakavasti. Keskituuli lupasi vain muutamaa solmua, kun taas puuskissa mentiin jo hurjaa vauhtia veneen pyrkiessä kallistumaan välillä vähän liikaakin. Matka kyllä taittui ripeästi ja sehän on aina mukavaa. Erikoisen kivaa on aina lähteä kohti uusia kohteita ja kokea vapauden riemua, mutta on myös todella kivaa päästä perille turvalliseen lahteen tai satamaan.

Khalkiksen lahdella ja Voukarin satamassa vierähti viikon verran. Linnoitus ja Evia saaren pääkaupungi Khalkis tuli tutuksi.

Venetsialaisten leijona

Troijan hevonen pyrkii kastiksi

Limniin ihastuimme molemmat. Pieni söpö kylä, jossa kenelläkään ei ollut kiirettä ja rauha leijui ilmassa. Tänne voisi joskus toistekin tulla. Ainoastaan sisääntulo tähän pieneen satamaan arvelutti, koska sataman suu oli todella ahdas ja ranta hietikko ihan vieressä. Sisääntulo onnistuu vain hyvässä säässä, samoin lähtö.

Juudaksenpuu

Pari yötä vietimme erittäin syvässä, mutta suojaisessa lahdessa. Tuulilta ja aallolta olimme suojassa, mutta ukkosrintama salamoineen löysi meidät. Ihminen on pieni, kun luonto näyttää voimansa.

Muurahaispesä

Siirryimme Orein satamaan ottamaan seuraavat ukkoset vastaan. Dekpa on taas leimattu ja voimassa seuraavan vuoden.

Vathoudin lahdessa muutama yö mooring köysien varassa ankkurissa. Seuraavaksi löysimme mukavan lahden missä kesä yllätti niin että förstikin heitti talviturkin 14,2 asteiseen mereen.

Volos oli iso kaupunki, mutta sieltä oli helppo vuokrata auto ja huristella 150km keskelle Kreikkaa maaseutua missä oli kuuluisa Meteora. Tämä on varmaan kaunein luonnon muovaama paikka missä ikinä ollaan käyty. Sokeritoppavuorten päälle on rakennettu luostareita ja 6 niistä oli vielä toiminnassa.

Hotellissamme oleva taulu luostarin hissistä

Mielikuvituksellinen hotellimme