Siirryttiin kesäaikaan ja kesäinen lämpö saapui myös, mutta se oli vain väliaikaista. Huhtikuussa kuuluisi olla jo lämmintä ja keväistä, mutta lämpöisiä päiviä oli vain siellä ja täällä. Kreikkalaiset itsekin olivat ihmeissään kylmän, sateisen ja tuulisen sään vain jatkuessa. Eräskin maanviljelijä pelkäsi oliivipuiden sadon tuhoutumisesta sateen ja tuulen vuoksi.

Evian lahdella purjehtiminen toi uudenlaisia haasteita matkapurjehdukseemme. Puuskat saattoivat olla yllättäväkin kovia ja niihin piti suhtautua vakavasti. Keskituuli lupasi vain muutamaa solmua, kun taas puuskissa mentiin jo hurjaa vauhtia veneen pyrkiessä kallistumaan välillä vähän liikaakin. Matka kyllä taittui ripeästi ja sehän on aina mukavaa. Erikoisen kivaa on aina lähteä kohti uusia kohteita ja kokea vapauden riemua, mutta on myös todella kivaa päästä perille turvalliseen lahteen tai satamaan.

Khalkiksen lahdella ja Voukarin satamassa vierähti viikon verran. Linnoitus ja Evia saaren pääkaupungi Khalkis tuli tutuksi.

Venetsialaisten leijona

Troijan hevonen pyrkii kastiksi

Limniin ihastuimme molemmat. Pieni söpö kylä, jossa kenelläkään ei ollut kiirettä ja rauha leijui ilmassa. Tänne voisi joskus toistekin tulla. Ainoastaan sisääntulo tähän pieneen satamaan arvelutti, koska sataman suu oli todella ahdas ja ranta hietikko ihan vieressä. Sisääntulo onnistuu vain hyvässä säässä, samoin lähtö.

Juudaksenpuu

Pari yötä vietimme erittäin syvässä, mutta suojaisessa lahdessa. Tuulilta ja aallolta olimme suojassa, mutta ukkosrintama salamoineen löysi meidät. Ihminen on pieni, kun luonto näyttää voimansa.

Muurahaispesä

Siirryimme Orein satamaan ottamaan seuraavat ukkoset vastaan. Dekpa on taas leimattu ja voimassa seuraavan vuoden.

Vathoudin lahdessa muutama yö mooring köysien varassa ankkurissa. Seuraavaksi löysimme mukavan lahden missä kesä yllätti niin että förstikin heitti talviturkin 14,2 asteiseen mereen.

Volos oli iso kaupunki, mutta sieltä oli helppo vuokrata auto ja huristella 150km keskelle Kreikkaa maaseutua missä oli kuuluisa Meteora. Tämä on varmaan kaunein luonnon muovaama paikka missä ikinä ollaan käyty. Sokeritoppavuorten päälle on rakennettu luostareita ja 6 niistä oli vielä toiminnassa.

Hotellissamme oleva taulu luostarin hissistä

Mielikuvituksellinen hotellimme