maanantai 18. toukokuuta 2020

COVID-19 Korona virus ja Leroksen saari

Maaliskuun lopulla saamme Port Poliisilta luvan siirtyä toiselle puolelle lahtea Leros Marinasta Lakki Marinaan. Ulkonaliikkumiskiellon (23. 3 ) takia kukaan ei saa lähteä purjehtimaan. Liikkumiseen maissa tarvitsee olla mukana Passi ja lupalappu, mistä selviää millä tarkoituksella on liikenteessä: kauppaan, apteekkiin ja lenkille saa mennä.

Korona paniikkia ei tällä pienellä Leroksen saarella ole ollut, koska yhtään tartuntaa ei ole ilmaantunut. Saarelle ei pääse muut kuin sinne työn takia tulevat. Ympärillä olevilla saarilla Kos, Rhodos ja Ikaria on tavattu sairastuneita.

Hiljaista on kadulla, kun muutaman kerran viikossa porhallamme kauppaan ostoksille. Myös lenkkimaastossa ei näy montaakaan ihmistä. Kreikkalaiset noudattavat hyvin rajoituksia. Kaupassa ja vihannestorilla on oven suussa kumihanskat jotka jokainen sisään tullessa laittaa käteensä.
Meidän elämä pyörii mukavasti kevään aina vaan lämmetessä enemän. Uimassakin käymme, mutta siihen tulee erikseen kielto. Ateenassa kauniina ja lämpimänä kevätpäivänä oli ihmiset rynnänneet rannalle, joten hallitus kielsi uimisen.

Pääsiäinen on vuoden tärkein juhla, mutta nyt ei saa perheet kokoontua yhteen eikä kirkon menoja sallita. Ainoa mikä kertoo juhlasta on kova pauke, kun ympäri saarta ihmiset räläyttävät pieniä ammuksia. Kalymnoksen saarellaon  myös tapana juhlistaa pieniäkin tapahtumia ammuksia ampumalla.Me grillaamme veneen kannella ja saamme Pääsiäiseksi  vieraaksemme suomalaisen Pekan.

Huhtikuu meni kaikenlaisen puhdetyön merkeissä ja ranskalaisen pariskunnan Annie ja Patrickin S/Y  TAKATOU KITE  kanssa tapaillessa. Kävelimme mahtavassa metsässä, missä oli makuhermoja herättelevä yrttien tuoksu. Sieltä keräsimmekin pussillisen Salviaa ja Rosmariinia. Joogasimme Annien vaativassa, mutta turvallisessa ohjauksessa jopa kolme kertaa viikossa. Liikkuvuus kehossa parani huimaa vauhtia, Kiitos Annie!

Toukokuun alussa höllennettiin rajoituksia ja tuli vilkasta kaupungille ja lenkkipolulle. Purjehtimaan ei saa lähteä, eikä tänne saarille saa vielä kreikkalaisetkaan tulla, joten päätimme nostaa vene ylös ja suunnata kotia kohti katselemaan ja kuuntelemaan kevättä. Purjehtimaan pääsee ehkä kesäkuussa, jos silloinkaan.

Ikävä tulee Annieta ja Patrickia, mutta eiköhän me vielä kohdata.




Etu WC korjausta
Taka WC septitankin putken avaamista

Salongin pöytä pieneni remontin ajaksi

Salongin suojausta maalaukselta

Pääsiäinen vieraana Pekka
Itse tehty kasvosuojus kotimatkalle
Vappua S/Y  TAKATOU KITE :ssa Patric, Annie ja Eki
Annie ja Sirpa
Joogaa tiukassa Annien ohjauksessa
hyvä meininki jatkuu Joogassa



Päätimme aikaisemmin tosiaan siirtyä telakalle, jos toukokuun puoliväliin mennessä ei päästä merelle Covid-19 takia. Itse asiassa on aika mukava tulla Suomeen katselemaan kevättä ja alku kesää, jota olemme viimeeksi kokeneet vuonna 2016,  kun veneellä lähdimme Suomesta. Telakalle siirtyminen oli oma proseduurinsa. Tarvitsimme Port Policelta luvan 10M siirtymiseen Lakista Moor&Dock telakalle Leroksen pohjoispuolelle. Lisäksi telakan kanssa piti sopia nosto- ja telakointipäivä. Lisäksi meidän piti saada Ateenan Suomen suurlähetystöstä kotiuttamisdokumentti, jolla pääsemme matkustamaan Lerokselta Ateenaan ja sieltä Brysselin kautta Helsinkiin. Sen jälkeen varaamaan lentolippuja ja hotellia Ateenasta (vain 3 hotellia on toiminnassa Covid-19 rajoitusten takia).
Tepai veron kannalta vene piti ottaa käyttöön siirtymistä varten tarkoittaen, että toukokuulta kyseinen vero piti olla maksettuna. Kuitenkin olimme jo tammikuussa maksaneet kyseisen veron joten asia oli kunnossa ja saimme veneen rekisteripaperit poliisilta takaisin, jossa ne olivat olleet koko talven säilössä veneen "out of use" statuksen vuoksi. Loppujen lopuksi saimme kyseiset asiat oikeaan järjestykseen ja aloitimme telakoinnin ja kotimatkan valmistelut.
































sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

KYKLAADIEN SAARET KUTSUU 2020

Suomessa talvi oli ennätyksen lämmin. Pakkaspäiviä ei nimeksikään.
Kuntoiltiin, Eki salilla ja Sirpa lavistanssin parissa sekä tietenkin Mikan vetämillä SPS (spiraalistapilisaatio) tunneilla.



3.3.2020 olikin jo aika hypätä koneeseen. Ateenassa yövyttiin vaihtelun vuoksi Syntgman alueella ja sivistimme itseämme Kreikan kansallismuseossa.

Kreikan vanha kansallislippu muistuttaa Suomen lippua


Yölautalla Lerokselle ja rankkasaateessa aamun pimeydessä Leros Marinan laiturissa odottavaan Senora De Mariin nokosille.
Muutama muukin oli jo paikalla ja jokunen oli ollut Marinassa koko talven. Myös S/Y Dianan Pekka oli saapunut Leroksen pohjoisessa olevalle talakalle.




Sydämellinen paikka purjepussiin


VHF antennin vaihtoa
Uusi harrastus
Grillauskausi on avattu

Leros Marina
Korona virus oli jo kovasti puheissa Suomessa, kun teimme lähtöä Kreikkaan maaliskuun alussa. Yllättävän nopeasti jo noin kahden viikon kuluttua lähdöstämme Suomi laittoi rajat kiinni ja kehoitti ulkomailla asuvia palaamaan viipymättä takaisin Suomeen. Poikkestilalaki astui voimaan 16.3.2020.
Leros rajoitti myös liikkumista. Ruokakaupat ja apteekit saa olla auki.

Suojautuminen tiikkiöljyn höyryiltä (ei Koronalta)


tiistai 17. joulukuuta 2019

LEROS, pieni saari DODEKANESIAN saariryhmässä.

Eletään lokakuun puolessa välissä ja on kesäisen lämmintä. Tuulet ovat tyyntyneet ja tutustumme hiljakseen lähisaaristoon. Ensimmäiseksi suuntaamme Kosin viereiselle Pserimos saarelle, joka on suosittu kohde myös charter-purjehtioiden keskuudessa. Tähän aikaan vuodesta lahdessa ei kuitenkaan enää ole tungosta.



Hieno purjehdus naapurisaaren Kalimnoksen kaakkoiskulmaan Akti lahteen. Korkeat rinteet ympärillä takasivat kauniin näkymän. Kalimnoksen kaupungin satamaan pysähdyimme muutamaksi päiväksi ja saimme yllättäen suomalaisia vieraita,  S/Y Sea Dianan Markku ja Pekka Kantviikin pursiseurasta.



                                                                                                                           
Kalimnoksen luoteiskulmalla olevaan Emborius lahteen ja siellä hyvään ravintolaan Artisticoon sovimme tapaamisen heidän kanssaan. Ilta oli ikimuistoinen omistajan viihdyttäessä meitä kitara säestyksellä emännän laulaessa kauniilla äänellä. Ympärillä hääri koko perhe ja miniän toimiessa tarjoilijana lapset olivat milloin isä, mummon, ukin ym. huomassa.


Leroksen eteläiseen lahteen Xerokambokseen ei ollut pitkä matka, mutta meri oli aika kuoppainen moottorilla vatsatuuleen puskettaessa. Kajaakki otettiin käyttöön tällä kertaa.



Lakki lahteen siirryimme suojaan kovalta tuulelta. Seurasimme Leroksen OHI (kansallispäivää), joka syntyi kun kenraali  Metaksas sanoi EI (OHI) Mussolinin vaatimukselle päästää maahan italialaisjoukkoja. Nuoret partiolaiset marssivat ja päristelivät komeasti rumpujaan pitkin Lakin katuja. Muistimme taas katsoa myös aalto ennusteet, jolloin meno Leroksen pohjoisessa oleville Arkhangelos saarille sujui miellyttävämmin. Kajaakilla pääsimme pienelle kallioiden saartamalle hiekkarannalle ja kristallin kirkkaaseen veteen snorklaamaan.



Kohti Leroksen marinaa, missä vietämme itsekin kuukauden ennen Suomeen lentoa. Tapasimme vielä S/Y Kastehelmen Mailan ja Heikin Lakin lahdessa.
Talviaikaan siirryttiin ja pimeä laskeutuu klo 17 ja klo 18 on pimeää. Täällä etelässä voisi olla kivempi olla kesäajassa läpi vuoden. Kuitenkin valoisa aika päivässä on noin 2h pidempi täällä kuin Suomessa nyt marraskuun lopulla.







sunnuntai 20. lokakuuta 2019

TURKISSA

Didim marinalla jossa olimme 3 vrk (maksoi muuten noin 45 euroa/vrk sähkön kanssa) ei ollut antaa Blue Cardia meille, koska olivat sieltä loppuneet. Henkilökunta ehdotti, että yrittäisimme saada Blue Cardin jostain seuraavasta marinasta. Mahdollinen rajavartioston tarkistus ja ongelmat mitä meille voisi siinä syntyä,  koska meillä ei ole Blue cardia ei Didim marinaa sillä hetkellä kiinnostanut. Tästä suivaantuneena astelin Didim Marinan johtajan toimistoon ja esitin asian olevan niin, että tarvitsemme sen "saakelin" Blue Card kortin, koska Turkin lainsäädäntö sen vaati ja uhkaa sakoilla jos sitä ei löydy veneestä. Ei aikaakaan kun yksi kortti löytyi toimiston laatikosta. Sen jälkeen vielä ohjeistivat, että meille se olisi hyväksi jos kävisimme heidän pumppuasemalla ennen lähtöämme,  jotta Blue Cardimme saisi "saldoa". Nyt sitten siitä tulikin tärkeä heille huolehtia meidän tulevasta hyvinvoinnista. Tyhjennys maksoi 50 liiraa eli noin 1 liira/litra, maksoin sen marinan toimistossa lähtiessä. Typerä ja outo show yhden kortin takia, mutta nyt saimme lähteä helpottuneena merelle kun kaikki vaadittavat asiat olivat kunnossa.

Turkissa olomme aikana meille ei tehty minkäänlaisia tarkistuksia. Tyhjensimme septitankit 3 kertaa kuukauden aikana (Didim, Bodrum ja Marti marina). Blue Card kortti leimattiin joka paikassa maksamisen yhteydessä. Näimme myös paikallisten turkkilaisten veneiden käyvän pumppuasemilla. Myös Gökova Körfezi lahdella liikkuu teknisiä veneitä tyhjennyspumppu asemineen. Seurattiin ankkuripaikalla kun viereinen turkkilainen vene tyhjensi tankit teknisen veneen avustuksella. Kuitenkaan yhdenkään ison charter/qulets veneen emme nähneet pumppuasemilla käyvän. Noonsitesta luin jonkin matkaveneen saaneen noin 2000 euron sakot Datcan lähettyvillä liian pitkän tyhjennysvälin takia. Siinä Datcan rajavartiostolla oli sääntönä 2 viikkoa max tyhjennysväli, jota ei oltu tässä tapauksessa noudatettu. Tätä pidimme ohjenuorana saada noin 1.5 viikon välein leima Blue Cardiin. Nähtäväksi jäi olisiko se riittänyt jos tarkistus olisi tehty.

Didimissä halusin agentin hoitavan Transit Login miehistöluetteloon saman tien myös 1.5 viikon kuluttua tulevat vieraamme. Kaikki henkilöt jotka ovat veneessä pitää löytyä Transit Login miehistöluettelosta. Agentti kuitenkaan ei suostunut tähän, koska 1.5 viikkoa on liian pitkä aika (muutama päivä vieraiden tuloon olisi ollut OK), joten Transit Login muutos jäi meidän huoleksemme tehdä se lähempänä vieraiden tuloa. Transit Logi maksoi 70e ja agentti otti sisäänkirjoittautumisen hoitamisesta myös 70e. Didimissä sisääkirjoittautumisen kustannukset olivat yhteensä 140e + 10e (Blue Card) = 150e.

Didim marinasta lyhyt genua purjehdus Gyllyk Körfez lahden Paradise Bayhin. Kaunis lahti mäntymetsineen aivan kuin olisi Suomenlahdella ankkurissa. Vesi oli lämmintä, mutta ikävän sameaa. Syy tähän selvisi pian, kun purjehdimme enemmän Gyllyk Körfezissä. Tämä iso lahti oli täpösen täynnä kalankasvatus altaita ja rannat taas ääriämyöten täynnä hotelleja. Suuntasimme mitä pikemmin seuraavaan lahteen Gökova Körfeziin  7 bofoorin metlemin siivittämänä. Väistimme kalastajaa, joka huomasi meidät vasta ohitettuamme hänet. Nöyrästi kumartaen hän pahoitteli, ettei ollut huomannut meitä.





Bitez lähellä Bodrumia oli turistien suosima lahti. Imaamin rukoushetkien raikuessa ja toisaalla turkkilaisen discomusiikin soidessa tempaisi meidät turkkilaiseen tunnelmaan.




Aurinko paistaa ja merivesi lämpenee mitä edemmäksi Gökova Körfesin lahtea edetään ja parhaimmillaan se on vähän yli 23 astetta vaikka eletään jo syys-ja lokakuun vaihdetta. On kirkas vetisiä lahtia sitten taas ikäviä jätevesi lauttoja, jotka näyttävät tulevan maista ja jatkuvan pitkälle ulapalle.
Uteliaina tutustuimme moneen ankkurilahteen. Syvät lahdet ja vähäinen rantaviiva pakottaa veneilijät kiinnittäytymään ptkällä köydellä maihin. Näin saadaan tilaa monelle veneelle ahtaissa lahdissa.  Välillä vieressä oli monta isoa  quletsia välillä saimme olla yksinkin. Mukavan turkkilaisen eläkeläisparin vieressä vierähti muutama päivä English Harbour lahdessa.




Quletsien kanssa ankkurissa hyvässä sovussa
Lehmä kompuroi meidän pitkään rantaköyteen.

Sögut marina on luultavasti meidän itäisin kolkka Välimerellä. Sögutista saimme kovasti kaipaamaamme juomakelpoista vettä tankkiin. Pilot kirjamme mukaan Sögutin lähdevesi on OK joka osoittautui paikkansa pitäväksi. Didim marinan vettä emme vesitankkeihin uskaltaneet ottaa, koska pyrimme pitämään tankit mahdollisimman puhtaina. Koko Välimeren reissun aikana olemme juoneet hanavettä veneessä olevan hiilisuodattimen kautta ja hyvää on ollut. Netin ohjeistuksen mukaisesti Turkin hanavesi ei välttämättä ole juomakelpoista joten emme ota Turkin marinoista vettä tankkeihin. Viimeksi olimme tankanneet vettä Kreikan Lesvoksella noin neljä viikkoa aiemmin. Nyt voimme helpommin viipyä täällä Turkissa vielä kolme tai jopa neljäkin viikkoa, jos siltä tuntuu.
Luonto järjesti välillä yllätyksiä, kun joissakin lahdissa parveili veneen ympärillä lauma ampiaisia tai joissakin lauma kärpäsiä, jotka PURIVAT.



Lokakuun alussa saavuimme Bodrumiin odottamaan Katia ja Alpoa viikoksi meidän kanssamme purjehtimaan. Bodrumin polttoainelaiturissa tankkasimme tankit täyteen diseliä ja tyhjensimme kuuliaisina septitankit. Jouduimme olemaan huoltolaiturissa pitkään, kun septin kävi hoitamassa marinan mies ja maksu tyhjennyksestä piti mennä maksamaan marinaan asti. Kukaan ei päässyt ahtaaseen laituriin polttoainen tankeille ennen kuin me saimme tämän hoidettua. Näin toimittiin myös Didim marinassa. Siellä kuitenkin Kapu sai hienosti kyydin tankkauslaiturilta marinan toimistoon ja takaisin marinan sähköbussilla. Siellä oli myös laiturissa enemmän tilaa useammalle veneelle.
Kiersimme monta virastoa ja loppujen lopuksi piti palkata agentti, että saatiin Kati ja Alpo lisättyä Transit Logiin. Ensin yritettiin itsenäisesti satamakapteenin luona mutta hän soitti saman tien agentin paikalle hoitamaan paperityön toimistossaan. Sen jälkeen kiikutin agentin tekemän muunnetun Transit Login kyseiselle satamakapteenille leimattavaksi. Ennen leimausta kyseinen herra esitti kysymyksen, että onko minulla sertifikaattia olla kapteenin virassa veneessä. Vaatimus tuli täysin yllättäen ja puun takaa olinhan vain päivittämässä Transit Logia. Hieman siinä rauhallisesti ihmeteltyäni kaivoin repusta kansainvälisen huviveneen kuljettajakirjani,  joka lyhyen tutkimisen jälkeen kelpasi sertifikaatiksi. Onneksi tuli tämäkin kirja aikoinaan hankittua, joten matka jatkunee vieraiden kanssa.


Vieraiden tulopäivänä merellä pauhasi myrsky eikä jollalla ollut mitään asiaa maihin. Tähän asti säät olivat olleet aurinkoisia eikä takuuvarma aurinko pettänyt meitä nytkään muutaman puolipilvisen päivän jälkeen. Ongelman tuotti se, että Bodrumin ankkuripaikka on suojaisa takuuvarmoille pohjoistuulille mutta nyt tämä myräkkä tuli etelästä aiheuttaen reippaan aallokon ankkuripaikalle ja jolla laituriin. Bodrumin marinasta olisi saatu suojaa mutta ei oikein viitsitty mennä maksamaan noin 90e/vrk maksua. Joten keikuttiin ankkuripaikalla yön yli kun aamulla tuuli jo hieman hellitti ja kääntyi pohjoisen puolelle saatiin vieraat veneeseen.



Mukava purjehdus Datca niemen eteläpuolella olevaan Knidoksen antiikin ajan satamaan.
Se on hieno argeologinen alue hellenistisen ajan alusta. Nykyään satamassa on vain yksi ravintola. Hieman patikointia ja uintia kirkkaassa ja lämpimässä 23 asteisessa vedessä.





Matalapaine sotki niin takuuvarmaa luoteistuulta, että Hisarönu Körfesin lahdessa tuuli lakkasi kokonaan ja jouduimme turvautumaan peltigenuaan. Tuuli virisi ja muuttui vastaiseksi aallonkin jo hieman noustessa, päätti kapu turvautua uudelleen koneeseen, että olisimme valoisan aikaa Dirsek lahdessa missä oli tarkoitus vielä grillata herkullinen broileriateria. Isot deilfiinit ja lentokalaparvet piristivät sentään matkaa.



Seuraavan päivän genua purjehdus toiselle puolelle lahtea. Loppumatkasta yllätti saderintama huuhdellen veneen ja miehistön.
Kuyulu buku lahden ympärillä oli kauniit kalliot. Förstin mielestä kaunein paikka tähän asti. Kalliot muistuttivat toppakivivuoria Meteorassa.






Keci Buku oli viimeinen ankkurointi lahti ennen määränpäätä Martin Marinaa, mistä Kati ja Alpo lähtivät bussilla kohti Bodrumia ja lentoa Suomeen.




Marti marina on kallein satama missä ikinä olemme olleet, eli maksoimme sähkön kanssa 90 euroa tästä yhdestä yöstä. Marti Marinasta kyllä löytyy kaikkea kylpylästä lähtien. Kävimme uima-altaalla nauttimassa tästä luksuksesta.




Viikko sujui leppoisasti Hisarönu lahtea tutkien ja melkein joka iltaisen herkullisen grilli aterian merkeissä kera viinin ja salaatin. Grillin jälkilämmössä saimme paistettua förstin tekemän herkullisen kakunkin jälkiruuaksi. Raki oli juuri sopiva jäkiruokajuoma kakun kanssa nautittuna. Turkissa on ruoka kaupoissa erittäin halpaa. Neljän hengen viikon ruoat viineineen maksoivat vain 245e ( 1500 liiraa). Ravintolat kyllä osaavat hinnoitella ateriansa.
Kati ja Alpo, kiitos mukavasta matkaseurasta Turkin vesillä.

Bodrumissa uloskirjoittauduimme Turkista agentin avustuksella joka ottikin vain 50 euroa palveluksestaan. Uloskirjoittauttumisessa jouduimme ajamaan veneen Bodrumin Custom Marinaan (heti marinaan tultaessa oikealla, jossa myös isot autolautat ankkuroituvat laituriin) ja ankkuroitua kyseiseen laituriin. Olin sopinut toimistolla, että kun tuon veneen ankkuripaikalta, niin agentti on siellä meitä vastassa ja näin tapahtuikin. Tämän tarkoituksena oli näyttää passipoliisille veneemme sekä sen miehistön. Kävimmekin agentin kanssa näyttäytymässä passipoliisin käytävillä. Tullin jälkeen agentti antoi passit, veneen rekisterin, vakuutuspaperin ja leimatun transit login takaisin meille ja olimme vapaat lähtemään kohti Kos:in saarta ja kaupunkia.

Kosin vanhassa satamassa

"Lohikäärme" puun varjossa

Puu jonka alla Hippokrate piti ensimmäisiä lääketieteen koulutuksiaan Kos:lla