Siirryttiin kesäaikaan ja kesäinen lämpö saapui myös, mutta se oli vain väliaikaista. Huhtikuussa kuuluisi olla jo lämmintä ja keväistä, mutta lämpöisiä päiviä oli vain siellä ja täällä. Kreikkalaiset itsekin olivat ihmeissään kylmän, sateisen ja tuulisen sään vain jatkuessa. Eräskin maanviljelijä pelkäsi oliivipuiden sadon tuhoutumisesta sateen ja tuulen vuoksi.

Evian lahdella purjehtiminen toi uudenlaisia haasteita matkapurjehdukseemme. Puuskat saattoivat olla yllättäväkin kovia ja niihin piti suhtautua vakavasti. Keskituuli lupasi vain muutamaa solmua, kun taas puuskissa mentiin jo hurjaa vauhtia veneen pyrkiessä kallistumaan välillä vähän liikaakin. Matka kyllä taittui ripeästi ja sehän on aina mukavaa. Erikoisen kivaa on aina lähteä kohti uusia kohteita ja kokea vapauden riemua, mutta on myös todella kivaa päästä perille turvalliseen lahteen tai satamaan.

Khalkiksen lahdella ja Voukarin satamassa vierähti viikon verran. Linnoitus ja Evia saaren pääkaupungi Khalkis tuli tutuksi.

Venetsialaisten leijona

Troijan hevonen pyrkii kastiksi

Limniin ihastuimme molemmat. Pieni söpö kylä, jossa kenelläkään ei ollut kiirettä ja rauha leijui ilmassa. Tänne voisi joskus toistekin tulla. Ainoastaan sisääntulo tähän pieneen satamaan arvelutti, koska sataman suu oli todella ahdas ja ranta hietikko ihan vieressä. Sisääntulo onnistuu vain hyvässä säässä, samoin lähtö.

Juudaksenpuu

Pari yötä vietimme erittäin syvässä, mutta suojaisessa lahdessa. Tuulilta ja aallolta olimme suojassa, mutta ukkosrintama salamoineen löysi meidät. Ihminen on pieni, kun luonto näyttää voimansa.

Muurahaispesä

Siirryimme Orein satamaan ottamaan seuraavat ukkoset vastaan. Dekpa on taas leimattu ja voimassa seuraavan vuoden.

Vathoudin lahdessa muutama yö mooring köysien varassa ankkurissa. Seuraavaksi löysimme mukavan lahden missä kesä yllätti niin että förstikin heitti talviturkin 14,2 asteiseen mereen.

Volos oli iso kaupunki, mutta sieltä oli helppo vuokrata auto ja huristella 150km keskelle Kreikkaa maaseutua missä oli kuuluisa Meteora. Tämä on varmaan kaunein luonnon muovaama paikka missä ikinä ollaan käyty. Sokeritoppavuorten päälle on rakennettu luostareita ja 6 niistä oli vielä toiminnassa.

Hotellissamme oleva taulu luostarin hissistä

Mielikuvituksellinen hotellimme

Kovan koillistuulen siivittämänä suorastaan lensimme Ormos Anavissoun suojaiseen lahteen. Kapu sääti purjeita ja saatiin meno ihan siedettäväksi. Genua ulkona pienenä flaierina, pikku kenua puoleksi auki ja isoa purjetta löysäten vene ei kallistellut liikaa ja kulki 7 boforin puuskissa vakaasti eteenpäin vauhdin ollessa yli 7 solmua. Harvinaista silti oli, että muutama aalto roiskaisi sitlooraan vettä kastellen kapua hieman.  Oliko tämä esimakua tulevista meltemi tuulista? Mukava onnistunut fiilis perillä siitä, että vene kesti ja toimi jälleen kerran  hyvin, vaikka mukavaahan tällainen meno ei ole. Delfiinit sitä vastoin tuntuivat nauttivan vauhdin hurmasta kulkiessaan hetken meidän rinnalla.
Sää hellii meitä ja rannalla näkyi muitakin auringonpalvojia tuulelta suojaisessa rannassa. Kapu kävi jopa heittämässä talviturkin Saronikos meren hyiseen 11 asteiseen veteen. Mistä tietää että on tullut kesä? No tietenkin siitä, kun grilli otetaan esiin ja syödään tämän vuoden ensimmäinen herkullinen grillattu broileri ateria. Nam!

Marmari kaupunkiin  mennessä ohitimme kuuluisan Poseidonin temppelin Sounion lahden edustalla. Matka eteni tyynessä säässä liitäjä lintujen lennellessä isoina parvina aivan meren pinnan tuntumassa taitavasti aaltoja väistellen. Olemme aikasemmin kuulleet pikkuliitäjien "laulua" Maltalla. Se kuulostaa siltä kuin taruolennot Tolkkien sadusta puhuisivat haltioiden kieltä ja karmivan kuuloiseksi tämän tekee se, että ne laulavat vain öisin pimeässä.

Marmari kaupunki oli vielä talviteloillaan odottaen kesää ja turistien saapumista. Yön siellä oltuamme jatkoimme eteenpäin välttääksemme kovan (gale) koillistuulen riepotuksen. Puuskat olivat jo 7 boforin luokkaa, kun nostimme ankkuria. Tästäkin legistä tuli loistava purjehdus ja taas hämmästyimme miten hienosti Senora De Mar nousee vastatuuleen ja matka eteni vauhdilla kohti määränpäätä. Päädyimme suojasimpaan kolkkaan, mitä Evian lahdesta voisi löytää ja jäimme tähän Eretrian ankkurilahteen moneksi päiväksi odottamaan myrskyn hellittämistä. Vain yksi toinen italialainen yksinpurjehtija oli tullut tänne. Muita purjehtijoita emme vielä ole nähneetkään.

Seikkailu Kreikassa jatkuu nyt keväästä 2019.

Sydäntalven vietimme talvisessa Suomessa hiihdellen ja jopa järven jäällä luistellen. Miehet jopa narrasivat kaloja pilkillä järvellä, joista saimme herkullista naposteltavaa. Vierailimme hyvien ystävien luona ja kävimme säännöllisesti Mikan ohjaamassa SPS ( Spiraalistapilisaatio ) treeneissä. SPS.n harjoitusten tekemän hyödyn huomasimme heti kunnostaessamme venettä Asprakiksen telakalla. Selkä ei väsynyt vaikka työasennot ahtaissa paikoissa on välillä mitä sattuu.

Aina yhtä huumaavaa on tulla talvisesta Suomesta suoraan etelän kevääseen. Ateenassa heti lentokentällä tuulahti vastaamme lämpö ja kevään tuoksut. Joka päivä tuli esiin uusia ja uusia kukkia, perhoset ja linnut lentelivät ja saimme todistaa ihmeellistä tuhatjalkaisten peräkkäin marssia joka piteni pitenemistään, kun aina uusia yksilöitä liittyi joukkoon.
Ateenassa yövyimme hotellissa ja ennen lautalle menoa löysimme Kapulle gluteenitonta LEIPÄÄ, joten ihmeiden aika ei ole ohi. Harvassa on ne kaupat Kreikassa, joista saisi gluteenitonta leipää, mutta nyt Aigiinasta löytyi satojen kauppojen joukosta yksi, jossa oli myynnissä kuitenkin vain yksi leipäpakkaus.

Toukat? marssii jonossa

Telakalla teimme ympärivuorokautisia työpäiviä veneen kevätkunnostus töissä ja viikossa oli S/Y Senora De Mar saanut myös uuden valkoisen maailpinnan kylkiinsä. Vesille lasku tapahtui vauhdilla, kun Gregori ilmoitti yllättäen meille, että vene laskettaisiinkin heti tänään huomisen sijasta. Hyvähän se oli päästä pois pölyiseltä telakalta puhtaimpiin maisemiin.
Asprakiksen telakka on edullinen, mutta miinus puolia on nostoaltaan pienikoko, jossa myöskään laskuveden vaihtelun aikana veden syvyys pienenee 2 metriin jolloin vettä ei riitä tarpeeksi kölin alle, varsinkin kun altaaseen helposti pääsee lyömään aalto ja maininki. Ranta on täysin avoin pohjoiseen Luultavasti yksi syy veneen laskun aikaistamiseen oli juuri tämä veden vähyys altaassa, joka olisi seuraavana päivänä ollut vieläkin matalampana. WC tiloja ei siivottu ja keväällä miehetkin käyttivät naisten puolen suihkua, kun suihkuhana oli mennyt rikki, eikä kukaan ollut korjannut sitä. Plussaa oli pesukone, jonka naapuriveneen norjalainen mies oli sen sinne tuonut. Kuitenkin telakka toimi hyvin kaikkien teknisten töiden osalta esim startin korjaus ja uuden aurinkosuojan ompeleminen purjeeseen.

 Tuulista on ollut näin maaliskun alkupuolella ja öisin lämpötila laskenut jopa 7 asteeseen. Päivällä taas aurinkopaisteessa jopa 20 astetta. Tämän vuoden ensimmäisellä purjehduksella telakalta Aiginan satamaan 3.5M matka,  oli niin lämmintä kuin heinäkuun helteessä Suomenlahdella, joten otimme kaiken irti tästä lyhyestä loistopurjehduksesta kauniissa säässä.

Tuunattu lankookki. Jollasta roikkuvasta köydestä saa tukea laiturille noustessa

Koulua ympäröi rauta-aita. Portti näyttäisi aina olevana lukittuna koulupäivän aikana?