18.8.2021 lento Helsingistä Ateenaan Amsterdamin kautta meni mukavasti. Ateenan lentoasemalle kone saapui klo 22.00 ja vietin yön siellä odottaen aamulentoa Lerokselle klo 7.00. Kulkutauti korona aiheutti yhden kokonaisen vuoden tauon tähän meidän Välimeren purjehdusprojektiimme, tarkoittaen että vene on seisonut Leroksen Moor&Dock telakalla toukokuusta 2020 lähtien. Tällä kertaa matkustinkin yksin, koska korona on vieläkin päällä ja telakalla olevan veneen kuntoa ei voi kuin arvata. Försti oli kuitenkin tulossa Rodokselle Finskin suoralla lennolla neljän viikon päästä. Olin kuitenkin saanut sovittua miehistöapua Perasta, joka saapunee Lerokselle muutaman  viikon päästä.  Matkustaminen koronapassin avulla kuitenkin näyttää sujuvan hyvin. Koronapassia ja Kreikan PLF (PassengerLocatorForm) lomaketta kysyttiin Hesan lentoasemalla KLM lähtöselvityksessä sekä Leroksen koneen portilla koneeseen noustessa. Muutoin oli vapaata liikkua jos vain muisti pitää maskia kuontalossa.

Telakkalle päästyäni veneen yleisilme alhaalta katsottuna oli aika hyvä mutta kannelle päästyäni sotku oli melkoinen. Vesisateet, lika, suola ja aurinko olivat syöneet loputkin kansimatosta, kumiveneen liimaukset lasikuitu pohjasta olivat "kuivuneet",  nokea ja suolahiekkaa oli joka paikassa, vinssien suojukset olivat osittain hajoneet ym. 

Sisätiloissa oli tilanne aika hyvä.  

Yleensä Leroksella kesällä tuulee  useasti pohjoisesta (Meltemi), joka viilentää , mutta nyt jostain syystä sääennusteessa oli viikon tyyni jakso korkeine lämpötiloineen, joten se tiesi rankaa kahden viikon työjaksoa veneellä korkeissa lämpötiloissa. 

Kannella työskentely sujui aika hyvin kantta pestessä ja välillä siitä samalla viileitä suihkuja ottaen. Mainittakoon että 84hv Perkins puolentoista vuoden seisomisen jälkeen käynnistyi kerralla , mutta Paguro generaattoria joutui tuunaamaan jonkin verran ennen kuin käynnistyi. Kuulin, että telakalla koronan takia moni vene on seisonut yli vuoden samalla tavalla kuin Senora De Mar ja monissa niistä on ollut ongelmia saada moottoria käyntiin, johtuen tästä pitkästä seisonta jaksosta. Ongelma on ollut pakkoventtiilin kuivuminen ja ruostuminen. Veneiden moottoreita sen takia on sitten jouduttu irrottamaan ja korjaamaan. Tällaiseen tilanteeseen ajautumista pelkäsin myös, olisi ollut kallis ja koko syksyn vievä projekti, mutta onneksi jostain syystä Senora De Mar:n moottorit suostuivat käynnistymään hienosti ja elämä alkoi hymyilemään.

Konehuoneessa lämpötila huiteli lähellä 40 astetta, joten polttoaine suodattimien vaihto ja moottoreiden ilmaaminen oli pelkkää hikeä ja tuskaa. Vihdoin siellä sain työt valmiiksi ja siirryin ulkotöihin jatkamaan kannen ja rikin pesua. Purjeiden asentaminen vaati hieman pähkäilyä miten saan ne yksin asennettua paikalleen, mutta sekin lopulta onnistui. Vanha RIB kumivene (20v) oli tosiaan tuhoutunut liimauksistaan oli aika ostaa uusi mutta mistä? Kysyin telakan tarvikekaupasta mutta siellä ei oikein innostuttu asiaan, koska kuulemma on lomakausi ja Ateenasta ei sen takia saa tavaraa helposti. Sitten muistin täällä tapaamani Pekan (S/Y Sea Diana) mainitseman Boats&Parts tarvikeliikkeen, jonne otinkin yhteyttä. Uskomaton tuuri kävikin kun Katariina sanoi, että hänellä on Ateenassa yksi vastaava RIB vene ja hintakin oli aika hyvin kohdallaan. Ei kestänyt kuin muutama päivä kun uusi hieno vene roikkui Senora De Mar:n taavetissa.

Vieressä oleva britti kapu Sean autteli tarvittaessa. Hän on ollut kunnostamassa hänelle uutta venettään telakalla koko kesän ja tarkoitus on suunnatta kohti Karibiaa muutaman viikon kuluttua.

Vuokrattu skootteri on loistopeli. Sillä pääsee kauppaan ja venetarvikeliikkeisiin aina kun tarvista tulee. Helteisen työpäivän jälkeen on mahtava fiilis päristellä sillä kylille päivälliselle ja takaisin pimeän jo tultua nauttien viileästä ilmavirtauksesta. 

02.09 vene oli valmis laskettavaksi veteen ja Perakin oli tullut edellisenä aamuna. 

Ensimmäiseksi ajoimme ankkuriin Leroksen Lakki lahteen, jossa täydensimme veneen ruokavarastoja. Vesitankit olin jo täyttänyt minitankkerista telakalla. Leroksen hanavesi ei ole juomakelpoista sen takia juomavesi pitää tilata erikseen, tuovat sen mini tankkiautolla, josta vesi siirretään letkulla veneen tankkeihin. Vuokrasimme skootterit ja ajoimme tutkimaan Agia Marina kylää. Päädyimme tarkistamaan ylhäällä oleva Leroksen linnake, josta on hienot näköalat Alindan ja Pantelin lahtiin.

04.09 purjehdimme Leroksen Lakista pienelle Levathan saarelle. Reippaassa tuulessa keskinopeudeksi tuli 6.5 solmua iso purjeen ollessa 2. reivissä. Kiinnittäydyimme poijuun, joka on ilmainen kunhan illalla syö ravintolassa. Näin teimmekin nauttien paikallisesta vuohesta talon viini kyytipoikana. Ravintola on ylhäällä rinteessä ja sinne johtaa vähän huonosti merkattu polku, joten taskulamput kannattaa ottaa mukaan, jotta ravintolasta tullessa löytää pimeässä oikean polun jollalle rantaan.

Seuraava saaremme olikin Levathasta etelään oleva Astypalaia saari. Levathasta purjehdus oli navakassa myötätuulessa. Kun saavuimme Astypalaia:n eteläpuolelle pääsimme isosta aallosta eroon, mutta tuulilukemat puuskissa varmaan huitelivat jossain 18m/s. Tämä Astypalaia eteläranta on tunnettu siitä, että pohjoistuulella saari turbuloi kovia puuskia normaali keskituuleen. Onneksi isopurje oli reivattuna jo valmiiksi 2. reiviin  ja sen lisäksi kutteripurjetta 50% ulkona saimme vakaata menoa  6 solmun nopeudella tämän 5 mailin matkan kohti satamaa.  Noin 6h hienon purjehduksen jälkeen yritimme ankkuroitua saaren satamaan, mutta se oli jo täyteen puukattu. Ajoimme läheiseen Livadha lahteen ankkuriin.

Lahdessa on hyvä hiekkapohja ja ankkuri tuntui pitävän hyvin, vaikka rajuja tuulenpuuskia vuorilta kävikin. Päätimme lähteä tutkimaan saarta, mutta perämoottori ei kunnolla suostunut käynnistymään. Aurinko oli jo laskeutumassa päätimme ettemme pimeässä yritä korjata moottoria, vaan soutamalla rantaa. Kuitenkin tuulenpuuskat olivat niin rajuja,  että kumiveneen soutamisesta ei olisi tullut mitään. Ymmärsimme pettyneenä, että kyllä saari taitaa jäädä tutkimatta, koska aamulla jatkamme matkaa kohti Kos:ia. Muutaman neuvoa antavan Ouzo lasillisen jälkeen Pera innostui kokkaamaan munakokkelia ja nakkejakin löytyi jääkaapista. Loppujen lopuksi siitä tulikin suorastaan gourmet omainen päivällinen joten ei kyllä pettymystä enää tunnettu vaan päätetiin tutkia saari seuraavalla kerralla.

Aamulla lähdettiin kohti Kos:n Kamarin satamaa, jonne matkaa on noin 37M.
Puolet matkasta saatiin jälleen navakkaa tuulta, mutta sen jälkeen lilluttiin melkein tyvenessä. Kos:in länsi rannalla käynnistimme moottorin ja ajoimme Kamarin sataman viereen ankkuriin. Illalla syötiin hyvä kala-ateria, karapalo, kreikkalainen salaatti hyvän valkoviinin kera, hintaan 12€ /annos.

07.09 lähdimme lyhyelle moottoriajelulle Kamarin ankkuripaikalta Nisoros saaren satamaan. Kiinnittäydyttiin Välimeren tyyliin, eli  keula-ankkuri pohjaan noin 40m laiturista ja sitten peruuttamalla laituriin ja köydet kiinni perästä. Vuokrattiin skootterit 15€/vrk. Tutustuttiin tulivuorisaaren kraatteriin ja huikeisiin vuoristomaisemiin. Perämoottori kaasutin purettu ja bensapumpun kalvoa herkistely ja toimii.

Seuraava saari oli Nisoroksen eteläpuolella oleva Tiloksen saari, jonne purjehdittiin  pelkällä genualla 5 – 6 solmua uistin perässä.  Iltapäivällä laskettiin ankkuri Livadhi nimisen kaupungin edustalle Tiloksen saarella. Käytiin syömässä rannan tavernassa ja perämoottori toimi hyvin. Oma kalasaalis jäi tällä kertaa hyvin vaatimattomaksi, saatiin saman verran minkä sinne heitettiin. Peralla oli nostalgiset tunnelmat, kun oli samassa paikassa ollut n. 20 vuotta sitten vuokraveneellä.

10.09 purjehdimme Chalkin saarelle ja ankkuroimme Potamos lahteen. Seuraava päivä oli vapaa purjehduksesta ja tutkimmekin Chalkin kylää ja satamaa.

12.09 sunnuntai. Klo 10 lähdetty Chalkista kohti Symin saarta. Tuuli oikutteli, välillä tuuli, mutta konehdittiin ajoittain. Klo 16.00 ankkuroitu Symin eteläkärjessä olevaan Panormitin lahteen jossa kuuluisa luostari. Seuraava päivä olikin vapaapäivä purjehduksesta. Teimme kaikenlaista huoltotyötä ja illalla syötiin hyvä merellinen risotto, kalmareja, simpukoita ja mustekala renkaita riisipedillä, hyvää.

14.9 tiistai.  Lähtö kohti Symin pääkaupunkia Simiin jonne kiinnityttiin klo 12. Kohdattiin melkoinen  turistien tulva, jota ei aiemmissa paikoissa ollut. Suuret laivat saivat aikaan kovat aallot ja alukset tempoili puolelta toiselle. Päätettiin kuitenkin jäädä tänne seuraavaksi päiväksikin, jolloin paremmin kerettiin tutustuttua hienoon Simin kaupunkiin ja ympäristöön. Kapun ollessa lenkillä, eräs irlantilainen vene peruutti Senora De Mar:n keulaan yrittäessään kiinnittäytymistä laituriin, vaikka Pera oli kaikin keinoin yrittänyt estää törmäämistä. Senora De Mar:in paapuurin puoleinen ajovalon muovikupu irtosi ja jonkin aikaa Pera luulikin sen pudonneen veteen ja menetetyksi. Kun irlantilaiset viimein olivat saaneet veneensä kiinni laituriin niin sen kapu huomasikin meidän muovikuvun olevan heidän avotilan lattialla ja vielä ehjänä. Pera sai sen sitten asennettua takaisin. Halusin kuitenkin tarkistaa polttimon, mikä olikin mennyt tapahtumassa rikki. Siitä syntyi tarve muistuttaa irlantilaisia, joten oli mentävä neuvottelemaan rikki menneen polttimon hinnasta irlantilaisten kanssa ja siitä päästiinkin pikaisesti sopimukseen, jolloin tapahtuma katsottiin loppuun käsitellyksi. Hyvä tuuri, että tästä selvittiin näinkin vähillä kolhuilla. Teräsvene ja sen kaiteet kyllä kestävät mutta lamput ja purjeet on aina vaarassa tällaisissa tilanteissa. 

16.9 siirryttiin Simin Pedin  lahteen. Lahti on turhan syvä, joten päätettiin mennä Pedi Marinaan mooring köysillä kiinni laituriin. Täällä Pera muisteli tapahtumia 20v takaa kun vuokraveneen moottori hajosi ja saivat tapahtuman lopuksi rikki menneen veneen tilalle isomman lotja tyyppisen "purjeveneen" ja lomamatka jatkui.

Seuraavaksi yritimme hakea Simin itäpuoliselta rannalta ankkuripaikkaa useammasta lahdesta, mutta jokainen varteenotettava ankkurilahti on turhan syvä noin 20m hyvinkin lähellä rantaa , joten päätimme ajaa suoraan aikaisemmin tuttuun Panormitin luostarilahteen. Tämä on hyvä "hurricane hole" niin kuin Karibialla hyviä ankkurilahtia luonnehditaan. Lisäksi siellä on hyvä ravintola mistä saa kaikkea paikallista herkkua, joten ei kun taas päädyttiin syömään siellä illalla. Lahdella tavattiin myös hieno suomalainen teräskuunari Musta Maija miehistöineen. Musta Maija on osakeyhtiö useammalla osakkaalla ja pitää tällä hetkellä kotisatamanaan Rodos Marinaa.

18.9 lauantai. Odoteltu tuulen viriämistä ja lähdetty liikkeelle klo 10.45, nostettu isopurje, koneella menty kohti Rodosta  kun tuuli edelleen heikko. Klo 12.30 tuuli virisi ja spiiran avulla genoa tuulen puolelle, vauhti 5-6.n solmuun. Klo 16 kiinnitytty Rodos Marinan laituriin. Keula laituriin ja mooring line perään. Sää aurinkoinen, lämpöäkin 32°.

Purjehdittu 227mpk. Peran kanssa tutustuttu yhdeksään eri saareen 18 päivän aikana. Hieno reissu. Kiitos Pera mukavasta seurasta ja purjehduskokemusten vaihtamisesta.

21.9 Peran lento Finskillä Suomeen aamulla. Samalla Finskin koneella tuli Försti. 

Illalla tavattiin Sanna, Saku ja Anton Rodoksen vanhassa kaupungissa ja vietimme hauskan ravintolapäivällisen. Olimme tavanneet aiemmin heidät  2017 Baleaareilla. He olivat silloin omalla Välimeren  purjehduksellaan. Nyt he olivat täällä Rodoksella lomailemassa Suomesta. Kyllä on maailma pieni.

Torstai vastaisena yönä tuuli kääntyi hieman itään, joka heti aiheutti isoja aaltoja Rodos Marinan sisään. Yö vietettiin valvoen peläten köysien katkeamista ym. Viereiset veneiden mastot kolahtivat yhteen. Onneksi aamuyöstä tuuli hieman laantui ja mitään isoja vahinkoja ei kuitenkaan enempään tapahtunut. Kuitenkin voin sanoa tästä kokemuksesta, että Rodos Marina on käyttökelvoton, jos tuulen suunta on pohjoinen tai vähänkin siitä itään.

Rodos Marinan vastapäätä on pieni kauppakeskus jossa on hyvä venetarvike liike. Kyseinen liike myös katsastaa sammutinpulloja, joten sain ne vihdoin huollettua ja katsastettua.

24.09 perjantai aamulla päätimmekin siirtyä Rodos Marinan eteläpuolella olevaan lahteen ankkuriin. Tämä ankkurilahti olikin aivan tyyni aallosta. Luultavasti lahden suulla oleva matalikko tappaa aaltoa, mutta tuulen suuntakin oli normalisoitunut luoteeseen. Kyllä oli mukava päästä Rodos Marinan hässäkästä rauhaan ja veteen pulikoimaan. 

25.09 lauantaina aamulla ankkuria nostettaessa ankkurivinssin kierrokset hyytyivät kunnes toiminta lakkasi kokonaan. Jouduin ankkurin pumppaamaan käsivoimin ylös. Hitaasti ja vähitellen 54kg CQR ankkuri nousi ja sain sen lopulta kiinni paikoilleen. Onneksi oli tyyni niin homma onnistui. Kovassa tuulessa ja aallossa tarvitaan nopeutta ankkurin nostamiseen mikä käsivoimin manuaalisella nostolla ei kyllä onnistu.  

Mitäs nyt? Ilman ankkurivinssiä ei Välimerellä oikein pärjätä. Lahdet ovat aika syviä ja tuulisia. Satamaan lasketaan useasti keula-ankkuri ja peruutetaan laituriin, jossa ankkurivinssin pitää kyllä toimia reippaalla nopeudella. On meillä pienempi vara-ankkurikin helpompi käsin käsitellä, mutta ei siihen voi luottaa näillä aina tuulisilla ankkuripaikoilla. Erona Suomeen on se, että saaren suojan puolella ankkuripaikoilla yleensä aina käy kovia tuulenpuuskia, jolloin ankkuri ja ketju pitää olla luotettava. Päätimme ajaa jälleen kerran Simin hienoon Panormitiksen lahteen yhdeksi yöksi ankkuriin ja sitten jatkaa Kos Marinaan, jos sieltä saisi jotain apua ankkurivinssin korjaukseen tai uusimiseen. Illalla syötiin herkullinen äyriäiskattaus. 

26.09 Kos Marinassa pähkäilin uutta ankkurivinssiä, että ei se täällä onnistu koska pitäisi rauhassa selvittää mikä olisi uusi vinssi ja miten se asennettaisiin. Tuli mieleen jospa vain vanhan vinssin sähkömoottorin hiilet olisivat loppuun kuluneet. Yllättävän helposti sain sähkömoottorin irti. Sen jälkeen selvisi Marinan toimistossa, että heillä on hyvä sähkö/elektroniikka asentaja, joka voi tulla heti hakemaan sähkömoottorin huoltoon. Hieman epäilin saakohan tähän vanhaan Vetuksen ankkurivinssiin enää osia, mutta seuraavana päivänä  kaveri jo palautti sähkömoottorin takaisin johon hän oli asentanut uudet laakerin ja hiilet (yht 200 e). Kokosin saman tien ankkurivinssin ja kokeilin toimiiko. Kyllä toimii erinomaisesti ja voimaa kuin "pienessä pitäjässä" ja matka jatkuu.

Seuraavana iltana ystävämme Pekka (S/Y Sea Diana) yllättäen ilmestyi laiturille. He olivat samassa Marinassa toisessa päässä vaihtamassa miehistöä. Siinä Pekan kanssa jutustellessa Senora De Marin kyljestä veden rajasta kuului ihmeellistä yskimistä. Vuotaako vene vai mitä ihmettä iso hylje siellä ui veneen kylkeä pitkin sukeltaen toiselle puolelle laituria. Tämähän on se harvinainen Välimeren munkkihylje, jota yritimme 2019 Sporadeilla sen syrjäisimmillä saarilla bongata useampaakin  otteeseen siinä onnistumatta. Siellä niitä piti olla villissä luonnossa pesimässä. No nyt se nähtiin täällä vilkkaassa Kos Marinassa veneiden välissä. Kyllä on komea on otus.

Vuokrattiin skootteri jolla ajettiin antiikin ajan raunioille, jossa Hippokrates opetti lääketiedettä.

Kossilta siirryimme Pserimoksen idänpuoleiseen lahteen. Yllätykseksi Försti halusikin motoroinnin sijaan Kossilta kryssiä (vastatuuli purjehtimista vaihtaen halssia, eli luovien) kyseiseen Pserimoksen itälahteen. Ensin otimme hankavastaiseen paapurin puoleisen halssin ja ajoimme reippaasti Turkin puolella, jossa tehtiin venda (käännös vastatuulen kautta) tyyrpuurin halssille, jolla päästiin hienosti jopa Pserimoksen ankkuripaikalle saakka. Olipa hieno purjehdus. 

4.10 siirryimme Kalymnoksen satamaan. Tämän on jo aiemmin tutuksi tullut mukava satama. Teimme päiväretken linja-autolla Kalymnoksen Vathi satamalahteen. Se näyttäisi olevan kiipeilijöiden suosiossa, paljon oli nuoria varusteineen kylän kahviloissa ja uimarannalla. Satama on hieno, paljon on veneitä laiturissa.

 

Seuraava purjehdus tehtiinkin kotisaaremme Leroksen ohi Patmokselle matkaa noin 35 merimailia. Kevyen länsituulen saattamana ankkuroitiin Patmoksen Meloi lahteen. Patmos on meille uusi kokemus ja päätimmekin viettää siellä aikaa useammankin päivän.

10.10 muutaman päivän ankkuroinnin jälkeen Meloyi lahdella sää ennusteessa oli tulossa myrskyä ja kaakon puolelta mikä on huono Patmoksen itäpuolen ankkurilahtiin liittyen. Länsipuolella on yksi ankkurilahti mutta se on jo avoin etelän puoleisille tuulille. Myrskyn ennusteessa  kaakkoistuuli yöllä kääntynee etelään ja vielä sitten lounaaseen, eli länsilahti on pois suljettu vaihtoehto. Pohjoisessa on muutama syrjäinen ankkurilahti mutta niistä ei ole mitään tietoa pilottikirjoissa, joten ankkurin pito siellä on epävarmaa. Patmoksen satamaan käy suoraan kaakkoistuulet, joten sekin on hylätty vaihtoehto. Lopulta valitsimme Patmoksen sataman  eteläpuolella olevan Grigos lahden. Lahdella on poijuja, joihin voi kiinnittäytyä. Onneksemme lahdella oli vain muutama vene joten löysimme yhden vapaan poijun sopivasti rannan läheltä. Grigou lahden suulla on saari, joka antaa jonkinlaista suojaa idänpuoleisilta tuulilta. Iltapäivällä tuuli olikin myrsky lukemissa ja lisäksi yöllä sade tuli kaatamalla. Loputkin suolat ja hiekat valuivat Senora De Mar:n mastosta alas, puhdistaen sen 1.5 vuoden telakan pölyistä.

Seuraavana aamuna tuuli oli jo kohtalainen ja taas veneen vierellä pärski munkkihylje.

Vuokrasimme skootterin ja teimme saari kierroksen. Grigou lahdella on korkea kivimuodostelma, jossa ylhäällä on aikoinaan asunut erakkomunkkeja. He ovat hakanneet kallioon portaikon ja luolia. Pakkohan sinne oli nousta ottamaan muutama kuva, vaikka korkeat paikat nykyään saa kyllä jalat jo vähän tutisemaan.

16.10 siirryimme Patmoksen satamaan keula-ankkurilla ja peräkiinnityksellä. Teimme retken ylös vuorelle Patmoksen luostariin ja sen ympärillä olevaan Choraan (antiikin ajan pääkaupunki, joka yleensä saarilla sijaitsee ylhäällä vuorilla siihen aikaan suojassa merirosvoilta). Luostarin lähellä rinteessä on myös luola, joka on nykyään pyhiinvaelluskohde. Luolassa Apostoli Johannes (90 jaa) kirjoitti Apokalypsi ilmestyskirjansa. Luola on aika vaatimaton, mutta mielenkiintoinen paikka.

 

18.10 oli jo aika vaihtaa saarta ja purjehdimme lähellä Turkin rajaa olevaan 23 merimailin päässä olevaan Agathonisin saareen Cove Bay nimiseen lahteen ankkuriin.
Seuraavan päivän kävelimme saaren Choraan ja sieltä takaisin ankkurilahden uimarannalle pulikoimaan.

20.10 Agathonisin saarelta saatiin reipas purjehdus navakassa pohjoistuulessa Arki saaren Port Stretto eteläiseen lahteen ankkuriin. Seuraavana päivänä kävelimme saaren satamaan ja söimme herkullisen lounaan tavernassa. 

22.10 oli taas aika vaihtaa saarta ja päätimme katsastaa pohjoisessa olevaan 27 merimailin päässä olevaa Ikarian saarta. Purjehdimme kevyessä lounaistuulessa kalastusta samalla yrittäen, mutta edelleenkään ei mitään tullut, ei edes nykyä.
Antiikin mytologian mukaan Ikarian saari syntyi kun keksijä Daidalos pakeni yhdessä poikansa Ikaroksen kanssa Kreetan kuningas Minoksen rakennuttamasta labyrintistä Daidaloksen valmistettua kummallekin siivet sulista ja vahasta. Pakomatkalla Ikaros lensi liian lähellä aurinkoa, jonka vuoksi vaha siivistä suli ja Ikaros putosi nykyisen Ikarían saaren läheisyyteen mereen ja hukkui, mistä lähtien saarta on kutsuttu Ikariaksi. Tässäkin tarinassa poika ei kuunnellut isänsä neuvoja vaan piti sitten lentää liian lähelle aurinkoa, vaikka iska kyllä siitä varoitti. Kyllä ei pojat kuuntele isien hyviä neuvoja vieläkään nykypäivänä.
Ikarian Agios Kirykos uusi satama on rakennettu lähes valmiiksi mutta kukaan ei ole ottanut sitä hoitaakseen. Satama on täysin ilmainen. Vesi tulee hanasta mutta sähköt on suljettu.
Nyt se on aika hyvässä kunnossa, mutta mitenköhän muutaman vuoden kuluttua jos ylläpitoa ei ole. Saimme hyvän kylkikiinnityspaikan keskeltä satamaa. Saimme olla muutaman  yön rauhassa, mutta sitten iltapäivällä tuli nainen miehensä kanssa ilmoittamaan, että yöllä tulee iso purjevene satamaan ja olemme heidän paikallaan. Ihmettelin sitä, että onko täällä merkittyjä paikkoja, mutta en ruvennut väittelemään asiasta. Päädyimme siihen, että vene saa kiinnittäytyä meidän kylkeen kiinni.
Näin teimmekin ja seuraavat pari yötä olikin sitten lyhyt unisia kun veneet tempoilivat toisissaan köysiä välillä kiristäen ja löysäten. Tuuli oli koillisen puolelta, joka aiheutti aaltoa satamaan. Normaalilla pohjois-, luoteistuulella aaltoa satamaan ei kuulemma synny.
Satamasta itään aika lähellä on kallioinen uimaranta. Kivien välistä virtaa lämmintä vettä maa uumenista. Emme oikein löytäneet kuumaa kohtaa. Samanlainen kuumalähde meren rannassa on satamasta noin 4km länteen. Försti kävikin sen tutkimassa yhtenä iltapäivänä, oli kuulemma aika suosittu paikka.
Vuokrasimme auton ja ajoimme Ikarian pohjois puolelle Evdilos satamaa tutustumaan sekä siitä länteen
olevaan 500m meren yläpuolella olevaan Christos Raches vuoristokylään. Ennen vuoristotielle kääntymistä tutustuimme antiikin ajan sataman raunioihin. Siihen aikaan tämä oli iso ja vilkas satama. Nyt se on melkein kuivillaan merenpinnan vetäydyttyä ajansaatossa.
Lähtöpäivän säätä olimme tutkineet windy sovelluksella ja päätimme lähteä heti aamusta lauantaina 30.10, koska tuuli näyttäisi olevan puuskissa kohtalaista. Keskituuli ennusteessa 10m/s koillistuulta.
Sovitun mukaisesti laitoin Marialle WhatsApp viestiä, että olisimme lähdössä aamulla tarvittaisiin henkilökuntaa siirtämään isoa venettä kyljestämme irti. Aamulla tulikin Marian aviomies appiukkonsa kanssa ja päätimme, että peruutamme veneemme ulos kunhan takana oleva köysi laiturilta isoon veneeseen on irrotettu. Tämä onnistuikin hienosti ja pääsimme hienosti lähtemään satamasta. 

30.10 päästyämme ulos Ikarian satamasta huomasimme, että tuulilukemat on aivan jotain muuta kuin Windyn ennusteessa, eli koillisesta keskituuli noin 15m/s, puuskissa 20m/s. Päätimme että purjehdimme pelkällä Genoalla. Noin 2.5 tuntia saatiin huimaa kyytiä, huiput GPS:n mukaan oli 10 solmua ja pelkällä 60% Genoalla. Aalto oli 4m ja  kuohupäinen. 20 vuoden aikana ensimmäisen kerran aaltoja pääsi lyömään Senora De Marin avotilaan, vaikka ollaan sentään käyty Karibialla saakka 2006-2007, joten Kapu kastui varsinkin kun ei ollut minkäänlaista sadevarustusta päällä, ellei shortseja lasketa. Ikaria jäi vauhdilla taakse ja noin kolmen tunnin jälkeen tuuli ja aalto rauhoittui Windyn antamiin lukemiin. Nyt sitten olikin kahvin aika ja tarkistaa kreikkalaisten omasta sovelluksesta "Poseidon System" mitä se näyttää tuulilukemiin. Sieltähän todellinen tilanne näkyikin eli Ikarian ja Fournoi saarten välistä turbuloi jopa kovaa tuulta (14-20m/s). Eli Poseidon näyttää saarten paikalliset sääolot ehkä paremmin  kuin Windy. Olen aikaisemmin käyttänyt Poseidonia mutta silloin sen ennusteet olivat huonommat kuin Windyn. Täytyypä taas skarpata käyttämään molempia sovelluksia. Ihmettelinkin hieman kun lähdössä Marian appiukko kuittasi, että "olenko tosiaan nyt lähdössä merelle", johon kuittasin "no miksi ei". Kyllä ei sitten muuta sanottu.

Ankkuroitiin Lipsi saaren eteläiseen lahteen "Papandria Cove". Seuraavana päivänä siirryttiin Lipsin satamalahden etelän puoleiseen lahteen ankkuriin paikallisten poijussa olevien veneiden viereen suojaan etelätuulelta. Oli tulossa etelän puoleista navakkaa (8-13m/s) tuulta. Lipsi on mukava saari. Sieltä saa portviinin tapaista makeata viiniä. Toisessa maailmasodassa Italialaiset miehittäjät toimittivat tätä viiniä kuulemma Vatikaaniin saakka. Hyvää on.

03.11 ajettiin Leroksen pohjoiseen Plakoudi lahteen. Tämä on kaunis lahti ja rannassa on hyvä Taverna. 

05.11 aamulla ajettiin Moor&Dock nostolaituriin ja vene nostettiin takaisin telakalle.
Tällä kertaa olimme vuokranneet auton ja huoneistohotellin. Ensimmäisen viikon Kapu huolsi venettä ja Försti ajeli autolla pitkin saarta. Försti haki aina Kapun jo ajoissa iltapäivällä hotellille ettei työpäivistä tule liian pitkiä. Lento kotiin 18.11.

Saatiin sopivia tuulia, joten hyviä purjehduksia oli monta. Lokakuussa tuulensuunta vaihteli enemmänkin, kun taas kesällä se on vakio pohjoistuuli yleensä aina.

Hienoja uusia saaria tuli nähtyä ja vanhoja mukavia koettu uudelleen. 

Tällä kertaa Kapu oli 3kk ja Försti 2kk reissussa. 18.11 lento kotiin.

Ensi keväänä 2022, jos se kulkutauti vaan suo, niin kohteena olisi tuuliset Kykladit.